Mää astun porstoosta portaille paljaij jalvoin.
Raktori ajjaa aurinkonlaskuun kylvökonneen kans.
Räkätit rakastaa toisiansa kuusiairasa melkosella metelillä.

Vihreeks muuttuneella koivukujalla tuntuu,
että kasvam maahan kiini niille sijoilleni.
Nin syvälle, ettei pistolapiolla noivvaan irrotetakka.

Jallaat maasa järki-ihmisellä,
maalaisella maan alla.